Olen taas täällä!

Viimeinen julkaisu on vuodelta 2016 ja siitä tuntuu olevan yksi ikuisuus. Ja niinhän siitä onkin.

Mun oli hankala lähtä miettimään että mistä lähden taas liikkeelle ja millä tavalla. Totesin kuitenkin että jatketaan jo tutuksi tulleella tyylillä; eli keksitään tikusta asiaa, puhutaan suu puhtaaksi ja siinä sivussa puhutaan vähän rivoja.

Mutta mennään suoraan BDSM-asiaan. Se ei ole ollut mukana mun elämässä liki mitenkään enää yli vuoteen kun sen aikainen kumppanini löi hanskat tiskiin. Pääsin kokemaan hänen kanssaan kuitenkin elämäni parhaita asioita vaikka seksi olikin liki vaniljaa. Koska olen aina ollut hyvin avoin täällä, olen sitä nytkin. Kyseinen mies oli jotain niin unelmaa, että oksat pois. Siis seksin puolella, muuten täysi seinähullu.
   Opin saamaan orgasmin hänen kanssaan, se oli ennen onnistunut vain yksin, mutta hän teki sen mahdolliseksi! Ja kuinka mun elämä mullistuikaan. Sen jälkeen olen voinut tulla kenen tahansa kumppanin kanssa, joku lukko aukesi lopulta ja voi perhana että mä nautin siitä. Hänen kanssaan opin myös sen, että ääntä saa ja pitää olla. Ei tarvitse olla hiljaa jos tuntuu siltä että haluaa kiljua. Ja minähän kuulkaa huusin, ja ihmettelin myöhemmin miksi naapurit katsovat oudosti.
   Opin myös hiukan sitomisesta, mutta hän ei valitettavasti ollut siitä kauhean innoissaan. Hän olisi halunnut olla sidottuna eikä sitojana, mikä ei mun mieltymyksiin valitettavasti sopinut. Sekä opin että kaikista ihaninta on julkisesti pitää hiukan, tai ehkä vähän enemmänkin, omaa peliä. Löysin sen puolen itsestäni joka tahtoo tulla nähdyksi julkisesti.

Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja oon nyt ollut vuoden ilman minkäänlaista kinkyilyä. Ja se on perseestä. Siksi kai tulin takaisin. Kaipaan elämääni Herran joka on järkkymätön kuin kallio ja joka antaa itsensä kokonaan. Pakkohan sellainen on jossain olla juuri mua varten?
   BDSM pyörii nykyään päivittäin mielessä ja tuntuu että tulen hulluksi jos en pääse jonkun lyötäväksi. Vapaaehtoisia, ketään?!