Entiset panot ja varatut säädöt

Tiedättekö sen fiiliksen kun joku entinen pano/kaveri tulee vastaan jossain? No varmasti tiedätte. Siihen voi suhtautua hyvin monella tapaa, mun tämän päivän fiilis oli ''oh thank god oon nättinä mekko päällä ja korkkarit jalassa, siinäpähän ihmettelee'' ja vaihteleva ''pitäskö tota moikata''/''irtoisko tolta vielä?''.  Joillain ihmisillä on tapana vain muuttua pienen etäisyyden jälkeen aivan tajuttoman paljon paremman näköisiksi, mistä helvetistä se johtuu? Tapahtuuko mulle samalla tavalla? No, tuskin. Mutta toisaalta sen ilmeestä päätellen vahva ehkä.
   Mulla ei ole ikinä ollut tapana vinkua entisten panojen perään, mut nyt ehkä hiukan houkuttaisi. Ei sen väliä vaikka mies on idiootti, kusipää, sekasin ku seinäkello ja sillä on ärsyttävä tapa räpyttää silmiä. Silti houkuttaisi, jos vaikka saisi hetkeksi muuta ajateltavaa. Nimittäin ajattelemista on taas ollut kun näin pitkästä aikaa saman varatun miehen jonka kans on ollut säätöä jo muutamia vuosia. Sillä miehellä on joku outo tapa jäädä pyörimään mun mieleen moneksi viikoksi kerrallaan.
   Mä oon nyt suorittanut kyseisen miehen kanssa (hänen tietämättään) testiä että mitä tapahtuu jos jatkat flirttiä vuosia harrastamatta seksiä/suutelematta/tms. Flirttihän on siis jatkunut sen takia niin pitkään että me ei nähdä kuin muutamia kertoja vuodessa, jos jotain tämä ihmetyttää. No kuitenkin, ilmeisesti se aiheuttaa sen, että voit melkein tulla pelkästä katseesta. Puhumattakaan sitten esimerkiksi halauksesta tai muusta hienovaraisesta hipelöinnistä (ei edelleenkään mihinkään kriittisiin paikkoihin!). Siis ajatelkaa! Minä joka tarvitsen niin maan perkeleesti hinkuttamista ties mistä paikoista että tulen, niin se mies vain katsoo hiukan syvemmälle silmiin niin se on melkein menoa. Jumalauta, eikä se edes tiedä sitä! Eikä sen pidäkään tietää koska sitten lähtis se kaikki mystisyys pois mitä oon rakentanut ympärilleni. Vaikka toisaalta olisi varmasti hyvin herkullista nähdä että miten se käyttäisi kyseistä tietoa hyväkseen...
   Enkä mä oikeasti tiedä onko meillä mitään keskinäistä seksuaalista vetovoimaa, vai onko se vain se, että tässä ollaan pihdattu ja pyöritty jo niin kauan. Miten vain, mä en edes tiedä odotanko enää sitä että tää joskus päättyisi ja suoritettaisiin toiminnot loppuun asti. Pilaisko se koko jutun? Ehkä, melkein ehdottomasti. Toki mistä sitä tietää jos tilalle tulisi jotain vielä mukavampaa? Vaikka ehkä seksin paras osa on kuitenkin se odottaminen, kun joutuu miettimään että päästäänkö ikinä sänkyyn asti ja onkohan toi millainen mistäkin kohti ja missäkin asiassa. Koska jos se sitten onkin huono sängyssä niin voi plääh...

Mutta kuitenkin, oon yrittänyt tässä muutaman vuoden aikana miettiä että mikä saa sen jatkamaan. En oikeasti tunne yhtäkään muuta miestä joka jaksaisi vuodesta toiseen ilman että mennään itse toimintaan. Varmasti asiaan vaikuttaa se, että me nähdään niin harvoin ja se, että se on varattu. Ehkä sillä on vielä jokin kynnys pettämiseen, se viimeinen askel. Tai mistä mä tiedän jos se on aiemminkin pettänyt? Toisaalta silloin se askel olisi varmaan pienempi...
   Muutamat kaverit ovat moralisoineet mua siitä, että flirttailen varatun kanssa, mutta hei, mitä sitten? Mä en ole mikään pitämään kellekään moraalisaarnaa, eikä mua suoraan sanottuna kiinnosta. Mua on petetty vuosien ajan ja otan nyt vain omani takaisin. Ei sillä että välttämättä haluaisin aiheuttaa tuskaa kenellekkään (ainakaan tässä tapauksessa), mutta mä ajattelen niin, että jos muidenkaan moraali ei oo niin luja niin miks mun pitäis olla? Sitäpaitsi saan jotain seksuaalista mielihyvää siitä, että tiedän toisen olevan varattu. Että se on jonkun toisen, mutta silti mä houkutan sitä edes jollain tavalla. Eikä mua kiinnosta onko se houkutus mun persoonallisuus vai perse. Jos mun perse on niin hyvä että sä oot valmis riskeeraan sun avioliittos sen takia, niin voi helvetti että mulla on hyvä perse!

Lorttokesä 2019 on peruttu

Mä taidan olla ihastunut, taisin olla jo silloin kun viimeksi kirjoitin tänne. Ja voin kuulkaa kertoa että tää on perseestä, mutta silti niin ihanaa. Olkookin että tilanne on hankala siltä osin että sain pakit jo yli kuukausi sitten. Sen jälkeen kyseistä miestä oon nähnyt kerran ja ensi viikolle olisi tiedossa yksi tapaaminen. Pakit tuntui siinä vaiheessa kun kävelin kaatosateessa keskellä yötä yksin kotiin niin aika hirveiltä, vaikka ne oli ystävällisimmät pakit mitä oon ikinä saanut. Tai ehkä just sen takia se tuntu niin paskalta.
   Ja vielä paskempi fiilis tuli kun olin jo ehtinyt melkein päästä siitä miehestä irti niin se itse läväyttää tiskiin sen, ettei olekaan niin varma enää antamistaan pakeista. Sanottakoon suoraan, että vaikka mun ajatusmalliin ei kuulukaan antaa toista tilaisuutta niin sen kohdalla mä tekisin heti poikkeuksen, luultavasti tietenkin katuen sitä myöhemmin.

Oikeastaan mun on nyt ollut todella hankala olla, mikään ei oo kiinnostanut. Mä en vain saa kaivettua sitä kipinää enää esiin mikä oli hetken aikaa keväällä. Mä menin täysin rikki ja olo on täysin tyhjä. Oon siis aina halunnut omia lapsia ja kärsinyt vauvakuumeesta jo vuosia. No, tulin raskaaksi vahingossa ja olin jo maailman onnellisin. Kaikki, koko elämä oli valoisaa ja mulla oli niin kokonainen olo. Ja sitten se meni kesken ja kaikki on ollut tyhjää sen jälkeen. Tuntuu ettei millään oo mitään väliä enää.
   Miehet ei kiinnosta tippaakaan, edes se pieni ihastuminen ei tunnu samalta kuin ennen. Paitsi silloin kun näen sen miehen, silloin kaikella on hetken taas väliä. Kuitenkin samalla hetkellä kun se lähtee niin kaikki on taas turhaa. Kotona on tyhjää ja yksinäistä. Ahdistaa ja vituttaa. Mä kaipaisin niin paljon jotain pientä läheisyyttä, sitä että joku vaan ois hiljaa vieressä ilman että sen kans tarvii tehdä mitään. Että ois joku jolle vois puhua.

Rumbaa ja omahyväisiä idiootteja

Tulipas pidettyä hiukan taukoa! Jos totta puhutaan, tää ei ollut suunniteltua ja istuin muutamia kertoja alas aikeena kirjoittaa tänne, mutta ei se oikein onnistunut.

Mutta mitä tässä välissä on tapahtunut? 
Uskoakseni miehet ovat menneet sekaisin näin kesän lähestyessä, ei tälle muuta selitystä löydy koska itse olen pysynyt ihan yhtä kauheana kuin aiemminkin.

Kuitenkin, miesten suhteen alkoi tapahtumaan ihan ryminällä tuossa kolmisen viikkoa sitten ja mun pää ei pysy nyt mukana siinä, kuka tahtoo mitäkin.

Mulle on ollut aina todella ison kynnyksen takana puhua tuntemattomille sillä tavalla, että mulla on mukava olla. Ja nyt yhtäkkiä se ongelma on poistunut kuin taikaiskusta. Ei ehkä niinkään sen takia, että olisin itse tehnyt asialle jotain, vaan sen takia että muutamat miehet ovat saaneet mut tuntemaan oloni sellaiseksi kuin olisin tuntenut heidät aina. Se on outo fiilis kun juttelet liki tuntemattomalle ihmisille ensimmäistä kertaa ja voit vaikka vannoa että oot tuntenut sen ihmisen aina. Ollaanko siinä vaiheessa jossain samalla aaltopituudella vai? Miksi näin ei oo käynyt aiemmin? Oonko mä itse vain päässyt jotenkin maagisesti yli siitä mun sietämättömän rasittavasta kireydestä?
   No, ainakin jostain kireydestä oon päässyt eroon...Palasin siis mun rakkaan harrastuksen pariin joka on se, että yhden yön jutut on joskus ihan okei. Vaikka silloin on kyse vaniljasta niin ei se haittaa, mä ehkä tarvitsin enemmän vain sitä, että joku koskee. En siis toki pistä pahakseni muutakaan toimintaa, mutta kuitenkin. Tai ehkä vielä enemmän mä kaipasin tähän mun omaa kehoani koskevan kriiseilyn keskelle sitä, että joku on onnellinen mun ''hyllyvistä osista'' kuten niitä itse rakkaudella nimitän lihottuani viimeaikoina hiukan ja tuntuu että koko kroppa leviää käsiin. Tai ehkä mä kaipasin sitä katsetta mitä en ollut ikinä ennen kokenut. Että joku katsoi mua sellaisella katseella mikä on ihmisillä kun ne jäävät haaveilemaan.

Silti, jos siitä miehestä tulisi jotain, olisiko musta siihen? Olisiko musta olemaan ''normaali''? Sellaisia asioita on aina hankala miettiä, koska mä pysyn hengissä ihan hyvin vaniljallakin ja voin olla siihen ihan tyytyväinenkin. Mutta jos pitäisi ajatella sen pidemmälle niin mä tiedän kyllästyväni jossain vaiheessa.

Mua on viimeaikoina kyllästyttänyt koko BDSM-aihe, siis se millaisia ennakko-odotuksia se aiheuttaa ihmisten suhteen. Tuntuu että jos molemmat ovat kinkyjä, se aiheuttaa tietynlaisen varauksen koko keskustelulle. Vertaillaan kokoajan kummalla on paremmat kortit ja saattaisiko ne sopia yhteen vai ei. En mä tiedä onko se vain mun omassa päässäni, mutta tuntuu että jos keskusteluun lähdetään tietäen molempien olevan kinkyjä, ei se toisen persoona kiinnosta muuten tippaakaan, paitsi sen verran mitä on kohteliasta kiinnostaa. Eikä mua henkilökohtaisesti haittaa esimerkiksi netissä vaihtaa viestejä asiasta, mutta tuntuuhan se hiukan turhalta kun tietää ettei se mene ikinä muutamaa viestiä pidemmälle. Niissä keskusteluissa kuitenkin jää se toisen persoona täysin piiloon ja siinä vaiheessa kun kinkykortteja on vertailtu tarpeeksi ja todettu niiden sopivan yhteen, aletaan ehkä puhumaan muustakin ja siinä vaiheessa yleensä paljastuu että toinen on omahyväinen paska. Ja taas sama rumba alusta!
 
Onneksi tosielämä ja internet kuitenkin tasapainottavat toisiaan, voin siis kevyesti vaihdella niiden välillä tässä ''projektissa''. Pitäisi vain aktivoitua taas netissä, mutta vituttaa vain se asia, että ihmiset eivät ilmeisesti osaa enää lukea. Jos profiilissa lukee teksti ''eihän ensimmäinen viestisi koske seksifantasioitasi tai vastaavia'', niin saan satavarmasti liki aina viestin siitä kuinka mun rinnoille ois kiva läjäyttää mällit. Hyvä miehet, jatkakaa samaan malliin! 

Tindermiehet on perseestä ja vanha suola janottaa

Tämän hetken saldo miesten osalta. Yksi tindermies joka viestittelee liki jokaisena jumalan päivänä eikä mua kiinnosta vastata. Se on ihan mukava, mutta sillä on kissa jolla on idiootti nimi. 

  Tindermies numero 2, mukava ja lässyn lää, kyllä te tiedätte. Etsii kuulemma vakavaa suhdetta, onnittelut sille tytölle kuka sen saa, mut mä en oo se. Ei kiinnosta.

Naapurit varmaan luulivat mun tulleen hulluksi viime yönä. Sain jonkin vitun kohtauksen ja huutoitkin ties miten kauan. Oli kivaa. 

   Sitä luulee päässeensä yli jostain ihmisestä, mutta sitten kun se ihminen on yhtäkkiä vuosien jälkeen sun edessä niin sä huomaatkin että oot edelleen valmis tekeen sen tyypin takia mitä vaan. Onneksi se on varattu ja muutenkin perseestä niin voin taas uskotella itelleni että vihaan sitä. Kunpa se vaan tajuais nyt pysyä pois suosiolla. 

Tinder on oikeasti ihan paska mesta, puhumattakaan Hot or notista joka on suoraan verrattavissa lähikaupan lihatiskiin, valikoima on vain paljon huonompi. 

   Baarit on vielä enemmän perseestä kuin aiemmin mainitut, aivan järkyttävää. Eilen olin pitkästä aikaa baarissa, kivoja miehiä. Jokin vanhempi mies sai yhtäkkiä idean tulla kyselemään multa neuvoja jonkun naisen suhteen, ei siinä muuten mitään mutta vastatessani rehellisesti tyyppiä askarruttaneeseen ongelmaan, se suuttui. Tuntui kuin olisi inttänyt lapsen kanssa, erona vain viinanhaju ja harottavat silmät. Not cool. 

   Toisessa baarissa yksi ja sama mies tuli iskemään mua neljä eri kertaa. Pointsit yrityksestä, käviköhän mielessä millään kerralla että ehkä ei tarkoittaa ei?

Mä niiin vihaan tätä hommaa! Turhauttaa käyttää jotain Tinderiä kun ei sinne viitsi laittaa suoraan millaista suhdetta on etsimässä, siellä on kuitenkin niin paljon tuttuja että en koe mukavaksi kaikkien tietävän asiasta. Joten sitten kun saat osuman jonkun kiinnostavan kans, sun pitää jollain persetuntumalla arvailla että onkohan tää tapaus kinky vai ei. Useimmiten ei ole. Eikä mua oikeasti liikuta mihinkään ajatus vaniljasuhteesta, pelkkä ajatus saa hiukan oksentamaan henkisesti. 

Sain mä yhdeltä tindermieheltä nyt pyynnön lähtä treffeille ja kai sitä voisi, enhän mä ole ikinä millään virallisilla treffeillä edes käynyt. Pitäisi varmaan mennä pois mukavuusalueelta ja suostua, kai mä tavallaan jo suostuinkin. Mutta ei sekään nappaa.

Ehkä mun asenne on huomenna taas hiukan parempi. 

Minäkö pikkuinen? No ehkä vähän.

Kävin hauskan keskustelun äitini kanssa tässä pari päivää sitten. Me ollaan todella läheisiä ja vain parinkymmenen vuoden ikäero aiheuttaa sen että suhteemme on enemmän kaverillinen joten meidän on helppo jakaa iltaa istuessa miesasiat ja viimeisimmät juorut. Kinkyilystä en kuitenkaan hänen kanssaan ole koskaan puhunut koska se kuitenkin on mun mielestäni sellaista tietoa jota kaikkien ei tarvitse tietää. Kuitenkin, hänen kanssaan tuli puheeksi millainen mies mulle sopisi. Ja olin enemmän kuin innoissani kuulemaan hänen näkemyksensä. Ja sehän kuulkaa osui just eikä melkein kohdalleen!

''Sä tarvitset sellaisen vanhemman, elämää nähneen miehen joka jumaloi sua ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Millekään pojanklopille et ala äidiksi, vaan sen miehen pitää olla vähän isällinen sua kohtaan.''
 

Mä jäin miettimään tuota ''isällistä'' pidemmäksi aikaa, se on oikeasti aika hyvä sana kuvaamaan jotain ideaa mikä mulla on ollut taustalla. Mä en ole (ainakaan tietääkseni) pikkuinen, siis siinä mielessä että tahtoisin kutsua ketään isiksi tai ''laskeutua'' lapsen tasolle. Vaikka onhan mulla ne omat juttuni että toisinaan haluaisi päästää irti siitä mitä joutuu arkielämässä olemaan. Toisinaan on mukava päästää irti stressistä ja heittää se joku aikuisen rooli nurkkaan.
   Mutta ainoat sellaiset piirteet joita mä miellän itselläni on vain se, että mä tykkään leikilläni mököttää, lässyttää, halailla ja ihastella kaikkia söpöjä juttuja. Ja tuo tuntuu oudolta kirjoittaa, koska vaikka se on osa mua niin se ei sovi siihen mitä mä muuten olen. Sekä mä tiedän että se on muille normaalia että mussa on tuo puoli, niiden mielestä se tasapainottaa sitä ''kovanaamaa'' joka mun pitää suurimman osan ajasta olla. Mä olen omalla tavallani pikkuinen, silleen sopivan kivasti.

Suhteissa missä mä olen ollut, on mies aina ollut vähintään 10 vuotta vanhempi. Ja joskus erehtyessäni johonkin vain 4-5 vuotta vanhempaan, on se tuntunut jotenkin väärältä. Voiko noin edes sanoa? Siis aikuisia, mutta mun silmissä liian lapsia. Koska en mä voi sedätellä jotain 26-vuotiasta, hyi sentään! Eikä sellainen voi kiusata mua siitä kuinka pieni mä olen. Ei se vain onnistu. Ja hyi sentään ajatusta oman ikäisestä!

Lopputulos? Lisätään mun ''näitä asioita vaadin miehestä'' -listaan ominaisuus ''ihan skidisti daddy''.