Tulipas pidettyä hiukan taukoa! Jos totta puhutaan, tää ei ollut suunniteltua ja istuin muutamia kertoja alas aikeena kirjoittaa tänne, mutta ei se oikein onnistunut.
Mutta mitä tässä välissä on tapahtunut?
Uskoakseni miehet ovat menneet sekaisin näin kesän lähestyessä, ei tälle muuta selitystä löydy koska itse olen pysynyt ihan yhtä kauheana kuin aiemminkin.
Kuitenkin, miesten suhteen alkoi tapahtumaan ihan ryminällä tuossa kolmisen viikkoa sitten ja mun pää ei pysy nyt mukana siinä, kuka tahtoo mitäkin.
Mulle on ollut aina todella ison kynnyksen takana puhua tuntemattomille sillä tavalla, että mulla on mukava olla. Ja nyt yhtäkkiä se ongelma on poistunut kuin taikaiskusta. Ei ehkä niinkään sen takia, että olisin itse tehnyt asialle jotain, vaan sen takia että muutamat miehet ovat saaneet mut tuntemaan oloni sellaiseksi kuin olisin tuntenut heidät aina. Se on outo fiilis kun juttelet liki tuntemattomalle ihmisille ensimmäistä kertaa ja voit vaikka vannoa että oot tuntenut sen ihmisen aina. Ollaanko siinä vaiheessa jossain samalla aaltopituudella vai? Miksi näin ei oo käynyt aiemmin? Oonko mä itse vain päässyt jotenkin maagisesti yli siitä mun sietämättömän rasittavasta kireydestä?
No, ainakin jostain kireydestä oon päässyt eroon...Palasin siis mun rakkaan harrastuksen pariin joka on se, että yhden yön jutut on joskus ihan okei. Vaikka silloin on kyse vaniljasta niin ei se haittaa, mä ehkä tarvitsin enemmän vain sitä, että joku koskee. En siis toki pistä pahakseni muutakaan toimintaa, mutta kuitenkin. Tai ehkä vielä enemmän mä kaipasin tähän mun omaa kehoani koskevan kriiseilyn keskelle sitä, että joku on onnellinen mun ''hyllyvistä osista'' kuten niitä itse rakkaudella nimitän lihottuani viimeaikoina hiukan ja tuntuu että koko kroppa leviää käsiin. Tai ehkä mä kaipasin sitä katsetta mitä en ollut ikinä ennen kokenut. Että joku katsoi mua sellaisella katseella mikä on ihmisillä kun ne jäävät haaveilemaan.
Silti, jos siitä miehestä tulisi jotain, olisiko musta siihen? Olisiko musta olemaan ''normaali''? Sellaisia asioita on aina hankala miettiä, koska mä pysyn hengissä ihan hyvin vaniljallakin ja voin olla siihen ihan tyytyväinenkin. Mutta jos pitäisi ajatella sen pidemmälle niin mä tiedän kyllästyväni jossain vaiheessa.
Mua on viimeaikoina kyllästyttänyt koko BDSM-aihe, siis se millaisia ennakko-odotuksia se aiheuttaa ihmisten suhteen. Tuntuu että jos molemmat ovat kinkyjä, se aiheuttaa tietynlaisen varauksen koko keskustelulle. Vertaillaan kokoajan kummalla on paremmat kortit ja saattaisiko ne sopia yhteen vai ei. En mä tiedä onko se vain mun omassa päässäni, mutta tuntuu että jos keskusteluun lähdetään tietäen molempien olevan kinkyjä, ei se toisen persoona kiinnosta muuten tippaakaan, paitsi sen verran mitä on kohteliasta kiinnostaa. Eikä mua henkilökohtaisesti haittaa esimerkiksi netissä vaihtaa viestejä asiasta, mutta tuntuuhan se hiukan turhalta kun tietää ettei se mene ikinä muutamaa viestiä pidemmälle. Niissä keskusteluissa kuitenkin jää se toisen persoona täysin piiloon ja siinä vaiheessa kun kinkykortteja on vertailtu tarpeeksi ja todettu niiden sopivan yhteen, aletaan ehkä puhumaan muustakin ja siinä vaiheessa yleensä paljastuu että toinen on omahyväinen paska. Ja taas sama rumba alusta!
Onneksi tosielämä ja internet kuitenkin tasapainottavat toisiaan, voin siis kevyesti vaihdella niiden välillä tässä ''projektissa''. Pitäisi vain aktivoitua taas netissä, mutta vituttaa vain se asia, että ihmiset eivät ilmeisesti osaa enää lukea. Jos profiilissa lukee teksti ''eihän ensimmäinen viestisi koske seksifantasioitasi tai vastaavia'', niin saan satavarmasti liki aina viestin siitä kuinka mun rinnoille ois kiva läjäyttää mällit. Hyvä miehet, jatkakaa samaan malliin!