13.2.2019

Minäkö pikkuinen? No ehkä vähän.



Kävin hauskan keskustelun äitini kanssa tässä pari päivää sitten. Me ollaan todella läheisiä ja vain parinkymmenen vuoden ikäero aiheuttaa sen että suhteemme on enemmän kaverillinen joten meidän on helppo jakaa iltaa istuessa miesasiat ja viimeisimmät juorut. Kinkyilystä en kuitenkaan hänen kanssaan ole koskaan puhunut koska se kuitenkin on mun mielestäni sellaista tietoa jota kaikkien ei tarvitse tietää. Kuitenkin, hänen kanssaan tuli puheeksi millainen mies mulle sopisi. Ja olin enemmän kuin innoissani kuulemaan hänen näkemyksensä. Ja sehän kuulkaa osui just eikä melkein kohdalleen!

''Sä tarvitset sellaisen vanhemman, elämää nähneen miehen joka jumaloi sua ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Millekään pojanklopille et ala äidiksi, vaan sen miehen pitää olla vähän isällinen sua kohtaan.''
 
Mä jäin miettimään tuota ''isällistä'' pidemmäksi aikaa, se on oikeasti aika hyvä sana kuvaamaan jotain ideaa mikä mulla on ollut taustalla. Mä en ole (ainakaan tietääkseni) pikkuinen, siis siinä mielessä että tahtoisin kutsua ketään isiksi tai ''laskeutua'' lapsen tasolle. Vaikka onhan mulla ne omat juttuni että toisinaan haluaisi päästää irti siitä mitä joutuu arkielämässä olemaan. Toisinaan on mukava päästää irti stressistä ja heittää se joku aikuisen rooli nurkkaan.
   Mutta ainoat sellaiset piirteet joita mä miellän itselläni on vain se, että mä tykkään leikilläni mököttää, lässyttää, halailla ja ihastella kaikkia söpöjä juttuja. Ja tuo tuntuu oudolta kirjoittaa, koska vaikka se on osa mua niin se ei sovi siihen mitä mä muuten olen. Sekä mä tiedän että se on muille normaalia että mussa on tuo puoli, niiden mielestä se tasapainottaa sitä ''kovanaamaa'' joka mun pitää suurimman osan ajasta olla. Mä olen omalla tavallani pikkuinen, silleen sopivan kivasti.

Suhteissa missä mä olen ollut, on mies aina ollut vähintään 10 vuotta vanhempi. Ja joskus erehtyessäni johonkin vain 4-5 vuotta vanhempaan, on se tuntunut jotenkin väärältä. Voiko noin edes sanoa? Siis aikuisia, mutta mun silmissä liian lapsia. Koska en mä voi sedätellä jotain 26-vuotiasta, hyi sentään! Eikä sellainen voi kiusata mua siitä kuinka pieni mä olen. Ei se vain onnistu. Ja hyi sentään ajatusta oman ikäisestä!

Lopputulos? Lisätään mun ''näitä asioita vaadin miehestä'' -listaan ominaisuus ''ihan skidisti daddy''.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen.

Sähköpostiosoitteeni: bittersweetest@outlook.com