Tiedättekö sen fiiliksen kun joku entinen pano/kaveri tulee vastaan jossain? No varmasti tiedätte. Siihen voi suhtautua hyvin monella tapaa, mun tämän päivän fiilis oli ''oh thank god oon nättinä mekko päällä ja korkkarit jalassa, siinäpähän ihmettelee'' ja vaihteleva ''pitäskö tota moikata''/''irtoisko tolta vielä?''. Joillain ihmisillä on tapana vain muuttua pienen etäisyyden jälkeen aivan tajuttoman paljon paremman näköisiksi, mistä helvetistä se johtuu? Tapahtuuko mulle samalla tavalla? No, tuskin. Mutta toisaalta sen ilmeestä päätellen vahva ehkä.
Mulla ei ole ikinä ollut tapana vinkua entisten panojen perään, mut nyt ehkä hiukan houkuttaisi. Ei sen väliä vaikka mies on idiootti, kusipää, sekasin ku seinäkello ja sillä on ärsyttävä tapa räpyttää silmiä. Silti houkuttaisi, jos vaikka saisi hetkeksi muuta ajateltavaa. Nimittäin ajattelemista on taas ollut kun näin pitkästä aikaa saman varatun miehen jonka kans on ollut säätöä jo muutamia vuosia. Sillä miehellä on joku outo tapa jäädä pyörimään mun mieleen moneksi viikoksi kerrallaan.
Mä oon nyt suorittanut kyseisen miehen kanssa (hänen tietämättään) testiä että mitä tapahtuu jos jatkat flirttiä vuosia harrastamatta seksiä/suutelematta/tms. Flirttihän on siis jatkunut sen takia niin pitkään että me ei nähdä kuin muutamia kertoja vuodessa, jos jotain tämä ihmetyttää. No kuitenkin, ilmeisesti se aiheuttaa sen, että voit melkein tulla pelkästä katseesta. Puhumattakaan sitten esimerkiksi halauksesta tai muusta hienovaraisesta hipelöinnistä (ei edelleenkään mihinkään kriittisiin paikkoihin!). Siis ajatelkaa! Minä joka tarvitsen niin maan perkeleesti hinkuttamista ties mistä paikoista että tulen, niin se mies vain katsoo hiukan syvemmälle silmiin niin se on melkein menoa. Jumalauta, eikä se edes tiedä sitä! Eikä sen pidäkään tietää koska sitten lähtis se kaikki mystisyys pois mitä oon rakentanut ympärilleni. Vaikka toisaalta olisi varmasti hyvin herkullista nähdä että miten se käyttäisi kyseistä tietoa hyväkseen...
Enkä mä oikeasti tiedä onko meillä mitään keskinäistä seksuaalista vetovoimaa, vai onko se vain se, että tässä ollaan pihdattu ja pyöritty jo niin kauan. Miten vain, mä en edes tiedä odotanko enää sitä että tää joskus päättyisi ja suoritettaisiin toiminnot loppuun asti. Pilaisko se koko jutun? Ehkä, melkein ehdottomasti. Toki mistä sitä tietää jos tilalle tulisi jotain vielä mukavampaa? Vaikka ehkä seksin paras osa on kuitenkin se odottaminen, kun joutuu miettimään että päästäänkö ikinä sänkyyn asti ja onkohan toi millainen mistäkin kohti ja missäkin asiassa. Koska jos se sitten onkin huono sängyssä niin voi plääh...
Mutta kuitenkin, oon yrittänyt tässä muutaman vuoden aikana miettiä että mikä saa sen jatkamaan. En oikeasti tunne yhtäkään muuta miestä joka jaksaisi vuodesta toiseen ilman että mennään itse toimintaan. Varmasti asiaan vaikuttaa se, että me nähdään niin harvoin ja se, että se on varattu. Ehkä sillä on vielä jokin kynnys pettämiseen, se viimeinen askel. Tai mistä mä tiedän jos se on aiemminkin pettänyt? Toisaalta silloin se askel olisi varmaan pienempi...
Muutamat kaverit ovat moralisoineet mua siitä, että flirttailen varatun kanssa, mutta hei, mitä sitten? Mä en ole mikään pitämään kellekään moraalisaarnaa, eikä mua suoraan sanottuna kiinnosta. Mua on petetty vuosien ajan ja otan nyt vain omani takaisin. Ei sillä että välttämättä haluaisin aiheuttaa tuskaa kenellekkään (ainakaan tässä tapauksessa), mutta mä ajattelen niin, että jos muidenkaan moraali ei oo niin luja niin miks mun pitäis olla? Sitäpaitsi saan jotain seksuaalista mielihyvää siitä, että tiedän toisen olevan varattu. Että se on jonkun toisen, mutta silti mä houkutan sitä edes jollain tavalla. Eikä mua kiinnosta onko se houkutus mun persoonallisuus vai perse. Jos mun perse on niin hyvä että sä oot valmis riskeeraan sun avioliittos sen takia, niin voi helvetti että mulla on hyvä perse!