Nai mua, kiitos. - Mitä saa sanoa? Osa 1

''Mä rankaisen sua hyvin ankarasti jos temppuilet nyt. 

Se on eri asia olla hankala mulle ja eri asia aiheuttaa itselles ahdistusta temppuilemalla.

Se on mun homma pitää susta henkisesti huolta ja jos sä kuvittelet että annan sun häiritä sitä temppuilulla niin sä saat kunnolla kyytiä. 

Onko ymmärretty?''
-Herra

Pohditaan hetki sitä, mitä on hyväksyttyä sanoa seksin aikana. Miten kieltäydytään kohteliaasti, sekä onko kaikkien naisten päät kipeänä.

Verbaalinen alistaminen on aina tietynlaista nuoralla tanssimista, samalla tavalla kuin tuhmienkin puhuminen. Hyvin kiusallista huonosti tehtynä mutta onnistuessaan saa ainakin tämän tytön heittämään pikkuhousut nurkkaan hyvin ''äkäseen'', kuten meillä päin sanotaan.
   Mutta mikä on verbaalisen alistamisen kulmakivi? Mun mielestä se, että kaikki tulee luonnostaan. Alistaminen ei lähde sanoista, vaan teoista ja sanat vain tukevat fyysistä alistamista. Jos sun ulkoinen habitus ei viestitä käskyä alistua niin eivät sanat siinä pelasta. Silloin on vain parempi olla hiljaa.
   Mietin aina toisinaan jos tuhmien puhuminen ei ole osunut nappiin että kehtaako siitä sanoa. Seksi on kuitenkin hyvin intiimi tilanne ja siinä hyvässä tapauksessa avataan haarojen lisäksi myös hiukan herkempiäkin asioita. Itse en puhu tuhmia, mutta jos puhuisin ja siitä huomautettaisiin huonossa valossa/sille naurettaisiin, jäisi se kyllä mieleen. Eikä positiivisella tavalla.

Kaikessa on kuitenkin kyse tasapainosta ja mieltymyksistä, siinä missä jonkun kanssa toinen asia toimii niin toisen kanssa ei välttämättä toimikaan. Ja siihen vielä ihmisten ailahtelevuus, en mä itse ainakaan joka kerta syty samoista asioista. Joskus mikä on viime kerralla sytyttänyt onkin seuraavalla kerralla ihan turhaa.

Mutta periaatteessa pitääkö sitä niin tarkasti miettiä? Jos toimisi vain niin mikä tilanteessa tuntuu hyvältä, mutta toisaalta jos on huono lukemaan tilanteita? Ehkä silloin on väärillä vesillä. Sillä se jos mikä on turhauttavaa kun toinen osapuoli ei osaa lukea toista lainkaan. Tottakai kenestäkään tuntemattomasta ei ole helppo sanoa tuntematta että mitä milloinkin on menossa, mutta aina voi yrittää. Joskus taasen on parasta vain pelata varman päälle ja pitää suu kiinni jos tietää itsekin ettei sieltä ole tulossa mitään tilanteeseen sopivaa. Trust me, puhun kokemuksesta. ''Mun entinen tyttökaveri teki ton paremmin'' -kommentti keskellä kaikkea ei ole se jonka välttämättä haluaa kuulla. Tai ''voisit edes yrittää'', sekään ei välttämättä toimi.

Fingerpori 13.1.2015

Ja palataanko hetkeksi kommenttiin ''mua väsyttää'', hyväksyttävää kyllä, mutta ei tilanteessa jossa henkilö itse on täysin omasta aloitteestaan aloittanut. Kannattaisiko se väsymys huomata hiukan aiemmin eikä alkaa siihen päälle syyttämään toista osapuolta? Kyllä mä saatana välillä mietin mikä kaikkia miehiä vaivaa. Ihan tosi? Naisista aina valitetaan kuinka ''pää on kipeä ja menkat, väsyttää ja surettaa'', jopa mä olen saanut kuulla tuota paskaa vaikka tasan tarkkaan en yhtään kertaa ole valittanut pääkivusta, kuukautisten aikana en ole kieltäytynyt jos mies vain on ollut halukas, väsymystä en oo käyttänyt ikinä tekosyynä ja surunkin parantaa se että nussitaan aivot pellolle. Ja silti kuulen kommentteja kuinka ''kaikki naiset tekevät niin''.
   Mä kuitenkin vakaasti uskon että meitä naisia jotka saa hyppimään innosta pelkästään sormia napsauttamalla on hyvinkin paljon, miehet eivät vain myönnä sitä. Tai pitävät ne naiset tarkkaan varjeltuina salaisuuksina? Tai ehkä se on jokin miesten juttu että aina pitää keksiä jotain yhteistä valitettavaa? Koska mikä muu yhdistäisi ihmisiä paremmin?

 Ja älkää nyt käsittäkö väärin, saa miehetkin kieltäytyä seksistä ja ei miehiäkään aina kiinnosta, se on osa tätä hommaa. Kyllä mä sen ymmärrän. Se vain mitä yritän sanoa tässä on että miettikää millä sanoilla kieltäydytte. Jos kieltäytyminen menee näin: ''Kyllä mä muuten, mutta kun sä *keksi tähän jokin syy*''. Tuo on väärä tapa, ei vaikka sun halut ois kadonnut naisen takia niin älä helvetti sano sitä sille! 'Rehellisyys maan perii' on ehkä surkein sanonta minkä mä tiedän, totuutta ei tarvitse aina iskeä päin naamaa jos siihen ei oo pakottavaa tarvetta. Ja tossa tilanteessa sitä tuskin on, ainakaan jos vielä joskus haluat saada siltä samalta naiselta. Kokeillaanpa seuraavaksi toimisiko vaikka perinteikäs ''mua ei vain huvita'' hiukan paremmin. Toimii, eikö totta? 

Mutta jos te olette olleet naimisissa viimeisen kymmenen vuotta tai teillä on muuten vain hyväksyttävää sanoa että ''mua ei huvita koska sä näytät niin oksettavalta tänään'', niin sanokaa niin. Ei se silloin ole keneltäkään pois, tehkää miten huvittaa, mutta älkää sanoko noin ihmiselle josta ette ole varma onko se ok.

Puhutko sä tuhmia vai oletko hiljaa? Millä sanoilla kieltäydyt?

Karmeimmat seksikerrat

Seksi voi olla tosi hauskaa ja parhaimmillaan siihen kuuluu huumoria joka saa sut nauramaan ihan täysiä. Mä olen itse hirveä nauramaan, oikeasti, mille tahansa. Olisipa mulla video siitä kun kaiken huuman keskellä mies onnistui tyrkkämään mut alas sängystä ja kuinka mä nauroin perse pystyssä lattialla. Oli siinä miehellä ihmettelmistä, onneksi oltiin tuttuja niin ei hävettänyt niin paljoa. Vaikka olinhan mä varmasti kaunis näky lattialla ja tunsin oloni vielä kauniimmaksi kömpiessäni sieltä ylös.
   Tai se kerta saman miehen kanssa kun olin vasta laittanut tekorastat omiin lyhyisiin hiuksiini kiinni. Enkä tietenkään huomannut sanoa miehelle ettei niitä kannata vetää kovin lujaa. No lopputuloksena oli tukko irtonaisia rastoja miehen kädessä. Hehkeää.
   Puhumattakaan niistä kerroista jolloin erinäiset ruumiintoiminnot on paljastaneet mut itseni tai toisen ihmiseksi. Mutta niistä joskus toiste.

Nyt kuitenkin niihin karmeimpiin seksikertoihin.

1. Tää tapahtui ilmeisesti tämän talven aikana, olen unohtanut onnellisesti tarkemman ajankohdan. Olin siis ollut pitkän aikaa ilman seksiä ja tuli lähdettyä kaverin kanssa isommalle kylälle baariin. Siellä sitten tuli juttelemaan sellainen mukava tatuoitu nallekarhu. Ja kaksi noista piirteistä ei kuulu mun mieltymyksiin. Mukava ja nallekarhu, nyt tiedän miksi.
   Kuitenkin, pitkän puutteen vuoksi lähdin tämän nallen matkaan joka vielä baarista lähtiessä sanoi ettei harrasta känniseksiä. No itsevarmana tyttösenä ajattelin että sehän nähdään, saatana. Ja sehän nähtiin. Kun päästiin nallen asuntoon, lippiksen (joita myös inhoan) alta paljastui pitkälle edennyt pääkarvojen katoaminen. Liekö tehnyt niistä vieläkään katoamisilmoitusta. Eipä siinä, valoja vaan himmeämmälle niin ei haittaa.
   Päästiin istumaan sohvalle ja sain kaljan käteeni. Kalja oli hyvää mutta nalle tuli istumaan liian lähelle, oikeasti melkein syliin. Se olematon himo mitä olin kokenut seksiä (en nallea) kohtaan, katosi sen intensiivisen muka seksikkään tuijotuksen alla. Oikeasti miehet, jos ette osaa seksi-ilmettä, älkää tehkö sitä. Opetelkaa ensin yksin peilin edessä.
   Sen kaveri tuli umpikännissä varttia myöhemmin kans sinne. Ja nalle lähti nukkumaan ja kaveri kertoi haluavansa nukkua sohvalla. Jaa että mitä? Missä minä nukun? Kaveri kehotti menemään nallen viereen. Ja mähän menin.
   No siinä pilkkopimeässä riisuin vain farkut pois että saan nukuttua, mitään muuta ei siinä vaiheessa ollut enää mielessä. Kunnes nalle otti siihen valtavaan kainaloonsa ja rupesi nuolemaan mun naamaa. Vittu mä luulin että karhut nukkuu talvisin talviunta, mut ei ilmeisesti.
   Eipä siinä, missään ei liikahtanut mikään ja teki mieli sanoa että nyt loppuu. Mutta pieni toive munan saannista sai mut jatkamaan. Jos se mies kerta on isokokoinen niin ehkä jokin muukin paikka on?

Epäilykset heräsivät siinä vaiheessa kun mies kehui mua maasta taivaisiin vaikken ollut tehnyt mitään. Se myös meni omatoimisesti alakertaan suorittamaan, vaikkakin huonosti. Mutta mä mietin siinä pilkkopimeässä nallen kieli mun jalkojen välissä että jokin mättää. Se on hirveen mukava, nuolee ja kehuu. Kaikki ei ole ok.
   No sitten se tuli pois alakerrasta, rysähti mun viereen sängyllä ja kysyi voisinko mä tehdä sille jotain. No tottakai, pieni suuhoito on aina kivaa!
Nalle siinä sitten sanoi ettei ole saanut pitkään aikaan ja hänet on vasta ympärileikattu. Ei siinä mitään, mistään leikatuista kulleista mulla ei ole kokemusta mutta reippaana tyttönä keksin kyllä jotain. Nalle ottaa mun ranteesta kiinni ja laittaa sen ilmeisesti kyrvälleen. Ei, kyrpä on huono sana... Kyrpä sopii nimittämään sellaista vehjettä joka rullataan vyötärön ympärille ettei se laahaa maata.
   Tää oli enemmänkin, no sitä ei ollut. Mä ajattelin että mä olen lähtenyt vahingossa naisen matkaan. Kunnes mä tunsin sen, mä olen kuitenkin nähnyt pieniä vehkeitä, mutta tämä oli niin pieni että sitä tuskin olisi nähnyt vaikka valot olisi laitettu päälle. Se olisi pitänyt jollain sokeripalalla houkutella esiin. Jos jonkun mielestä kaksi senttiä ympärileikattua munaa saa kiihottumaan niin vetäkää käteen. Mä en halua loukata ketään enkä ole mikään nirso, mutta mä en pystynyt. Mä vedin käden pois siltä oletetulta munalta ja käänsin selän nallekarhulle. ''Ei mua huvita''.
   Ja kaiken huipuksi mä jouduin kuitenkin nukkumaan siinä saatanan liian pehmeässä sylissä ja kuuntelemaan kuorsausta korvan juuressa. Aamulla kun menin käymään vessassa ei tietenkään ollut vessapaperia missään, uskokaa pois mä kolusin koko vessan läpi. Ja jouduin sitten jatkamaan matkaa kusisen vitun kanssa.

2.

Tää tapahtui alkutalvesta kun lähdettiin muutaman tyttökaverin kanssa taas kerran isolle kylille, tällä kertaa juhlimaan mun synttäreitä. Mieli katossa ja pillu viimesen päälle sheivattuna. Edelleenkin, pitkä puute takana ja pakko löytää joku metrimuna tyydyttään tarpeet.
   Ja sellainen löytyikin, ei sillä metrin mittaista ollut ja juhlakuntoa en päässyt näkemään. Tämän miehen käsitys esileikistä oli se, että mä lutkutan sen munaa puolituntia ja odotan josko se kohta vois panna. No ei voinut. Kuulemma panetti mutta viina teki tehtävänsä. ''Mulla on muuten lapsi ja vaimo'', kommentti kruunasi kaiken. Mietin sitten siinä puolikova muna suussa että jaa, etkös sitten voinut aiemmin sanoa. ''Joo eikä mulla oo lupaa tällaseen, kai meillä ihan hyvin menee'', no kiva. Sain sitten toimia terapeuttina hetken ja työnsin miehen ovesta ulos.

3.

Tästä ei sen enempää kuin että miehellä oli pahemman luokan astma. Ja pienessä asunnossa oli kaksi koiraa. Voin vannoa että se imi lujempaa astmapiippuaan kuin mä ikinä kenenkään munaa.


Siis kertokaa mulle mistä nykypäivänä löytää edes yhden hyvän panon? 

Alku aina hankalaa

Voihan turhautuminen, vain päivä takana tätä ja jo nyt tuntuu ettei tästä tule mitään. Mä olen liian kärsimätön ja haluaisin kaiken aina heti. Sitten kun sellainen nyt ei vain kuulu elämään, on jotenkin hankala kaivaa itsestään se kärsivällisyys. Taidan olla menettämässä uskoni miehiin. Ainakin jos olen vailla muuta kuin vaniljaa.
   Vaikka kuinka yritän profiilissani ensimmäisenä tuoda esille sen, että en tahdo saada mitään seksiin liittyviä viestejä ja haluan keskustella kuin ihminen ihmiselle, ei toiveeni toteudu. Totta kai on tärkeää tässä genressä puhua mieltymyksistä ja ottaa selville mahdollisimman nopeasti että ollaanko samalla kartalla vai ei. Niin silti mun mielestäni kaikki lähtee liikkeelle henkilökemiasta. Sillä vaikka mieltymykset genren suhteen osuisivatkin, ei sillä ole mitään väliä jos toisen kanssa ei tule muuten toimeen lainkaan. Kaikki on osa kokonaisuutta ja kokonaisuuden pitää olla kunnossa. Ja molemmilla pitää olla halua työstää sitä kokonaisuutta, koska olisi utopiaa että se olisi heti täydellistä. Nähkää vaivaa miehet ja naiset! Perkele.

Vastasin hyvää hyvyyttäni yhteen viestiin joka vaikutti suoraan sanottuna hyvin törkeältä. Ja kas kummaa, vastatessani liki yhdellä lauseella kertoen taustani. Eli että olen lähtenyt genrestä aikoinaan ja nyt tulossa takaisin vähitellen, ja että en ole millään tavalla kokenut. Saan vastauksesi ystävällisten lisäkysymysten sijaan suoran tapaamisehdotuksen ''koska olemme jo alkavassa suhteessa'' ja viestin kruunasi se kuinka mies heti kehtasi nimittää mua orjaksi. Anteeksi mitä?!
   Minuahan ei kuka tahansa orjaksi kutsu, ja se joka niin tekee saa kyllä kuulla kunniansa. Eikä se ole alkava suhde jos olen yhden lyhyen viestin kirjoittanut hänelle. Enkä halua lukea viestejä joissa kirjoitusasu on sitä luokkaa että viesti on kirjoitettu toisella kädellä runkaten. Se ei nimittäin ole millään tavalla houkuttelevaa.

Olenko mä vain nirso? En tietääkseni, mun mielestäni on normaalia olla vailla edes jotain, eihän tästä muuten tulisi mitään muuta kuin harmia. Ja se on tullut opittua kantapään kautta aikanaan kun oli vain ''pakko päästä jonkun käsittelyyn''. Nyt onneksi tilanne on eri ja oltuani nyt liki vuoden ilman seksiä tai muuta aktiviteettia miesten kanssa, on kulunut jo niin pitkän aikaa että en edes koe halua löytää heti jotain ja saada heti jotain fyysistä kanssakäymistä. Aika kasvattaa kärsivällisyyttä.
   Vaikka eilen kirjoitin siitä, mitä hyvää opin edellisestä suhteesta on pakko tähän mainita niitä hiukan lisää. Nimittäin opin sen, että en usko kehen tahansa sokeasti. Siinä voi käydä aika köpelösti. Joten aina on parempi tutustua ennenkuin ottaa seksin mukaan suhteeseen. Hänen kanssaan kuitenkin kävi juuri toisinpäin ja seksi aiheuttaa ihastumista vaikket edes tuntisi ihmistä. Ja mä havahduin siihen, että se on mulle täysin tuntematon vasta kaksi vuotta myöhemmin. Se oli vetänyt mua kuin pässiä narussa ja häpäissyt kaikkien nähden. No, se mikä ei tapa vahvistaa?
   Jos mä olisin ottanut hiukan selvää siitä ihmisestä, mä en olis alkanut siihen suhteeseen. Jos mä olisin tiennyt että se pitää mua vain lelunaan. Älkää käsittäkö väärin, leluna pitäminen käy oikein mainiosti, mutta jos myös mä itse olen suostunut siihen yhteisestä sopimuksesta.
   Tai jos mä olisin tiennyt että se valehtelee mulle kaikesta. Se ihminen oli sellainen että se olisi voinut valehdella mulle mustan valkoiseksi ja mä olisin uskonut ehdoitta.
 
Mutta olihan se omaakin tyhmyyttä ja taisin tulla hiukan riippuvaiseksi. Siitä ehkä kertoo se, että se pystyi hylkäämään mut kuukausiksi ja silti heti kun se laittoi mulle kuukausien hiljaisuuden jälkeen viestin mä olin taas valmis antamaan sille koko elämäni. Mulla on joku ihmeellinen kyky antaa kaikki anteeksi jos oon tarpeeksi kiintynyt. Mutta onko se hyvä vai huono asia? Ehkä se vain kuuluu mun luonteeseen. Mä kuitenkin jollain tasolla pidin siitä henkisestä yliotteesta joka sillä oli mua kohtaan. Ja vaikka mä joskus yritin nousta sen yläpuolelle ja antaa sen kuulla kunniansa, se jollain pienellä sanalla murskasi sen vastarinnan heti alkuunsa.
   Mun ongelma on aina ollut se, että mä en tahdo tasavertaista suhdetta. Mä haluan miehen olevan mun yläpuolella ja sanelevan säännöt. Siis kaikissa muissa asioissa, mutta toisia ihmisiä mä en tahdo mukaan siihen suhteeseen. Siihen vedän tiukan rajan. Jos mä en riitä yksin, niin antaa olla. Sen jälkeen miten se nöyryytti mua, mä en halua enää yrittää sietää sitä miten mä en riitä.

Olen taas täällä!

Viimeinen julkaisu on vuodelta 2016 ja siitä tuntuu olevan yksi ikuisuus. Ja niinhän siitä onkin.

Mun oli hankala lähtä miettimään että mistä lähden taas liikkeelle ja millä tavalla. Totesin kuitenkin että jatketaan jo tutuksi tulleella tyylillä; eli keksitään tikusta asiaa, puhutaan suu puhtaaksi ja siinä sivussa puhutaan vähän rivoja.

Mutta mennään suoraan BDSM-asiaan. Se ei ole ollut mukana mun elämässä liki mitenkään enää yli vuoteen kun sen aikainen kumppanini löi hanskat tiskiin. Pääsin kokemaan hänen kanssaan kuitenkin elämäni parhaita asioita vaikka seksi olikin liki vaniljaa. Koska olen aina ollut hyvin avoin täällä, olen sitä nytkin. Kyseinen mies oli jotain niin unelmaa, että oksat pois. Siis seksin puolella, muuten täysi seinähullu.
   Opin saamaan orgasmin hänen kanssaan, se oli ennen onnistunut vain yksin, mutta hän teki sen mahdolliseksi! Ja kuinka mun elämä mullistuikaan. Sen jälkeen olen voinut tulla kenen tahansa kumppanin kanssa, joku lukko aukesi lopulta ja voi perhana että mä nautin siitä. Hänen kanssaan opin myös sen, että ääntä saa ja pitää olla. Ei tarvitse olla hiljaa jos tuntuu siltä että haluaa kiljua. Ja minähän kuulkaa huusin, ja ihmettelin myöhemmin miksi naapurit katsovat oudosti.
   Opin myös hiukan sitomisesta, mutta hän ei valitettavasti ollut siitä kauhean innoissaan. Hän olisi halunnut olla sidottuna eikä sitojana, mikä ei mun mieltymyksiin valitettavasti sopinut. Sekä opin että kaikista ihaninta on julkisesti pitää hiukan, tai ehkä vähän enemmänkin, omaa peliä. Löysin sen puolen itsestäni joka tahtoo tulla nähdyksi julkisesti.

Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja oon nyt ollut vuoden ilman minkäänlaista kinkyilyä. Ja se on perseestä. Siksi kai tulin takaisin. Kaipaan elämääni Herran joka on järkkymätön kuin kallio ja joka antaa itsensä kokonaan. Pakkohan sellainen on jossain olla juuri mua varten?
   BDSM pyörii nykyään päivittäin mielessä ja tuntuu että tulen hulluksi jos en pääse jonkun lyötäväksi. Vapaaehtoisia, ketään?!

Itsetunto & ulkonäöstä

Kuva täältä.

Kuten olen aiemmin kertonut, minä näytän poikkeavalta. Ja kyllä, täysin omasta tahdostani ja nautin äärettömästi poikkeavuuksistani. Mutta samaan aikaan kun saan nautintoa poikkeavuuksista, poden suurta epävarmuutta niin sanottujen normaalien piirteiden kanssa joita vartalossani on.
   Olen aina ollut, sanotaanko vaikka naisellisen muotoinen? Ja miehet sanovat että jos olen lihava niin ainakin kaikki ylimääräinen on kertynyt oikeisiin paikkoihin. Ja kyllähän minä sen tajuan että tilanne voisi olla pahempikin. Eikä minua ole ikinä sanottu lihavaksi. Kyse ei ole siitä että ihmiset katsoisivat minua kauhistellen vartaloani, minä itse olen ainoa joka jaksaa kauhistella omaa ulkonäköäni. Jaksan puristella loputtomiin hyllyviä reisiäni ja käsiäni ja miettiä sitä kuinka ihanaa olisi olla 30 kiloa laihempi. Tai ainakin 20 kiloa, olenhan lihonut sen verran viimeisessä kahdessa ja puolessa vuodessa. Kyllä, ihan totta.
   En puolustele tai selittele näitä kauheita lukemia millään tavalla. Ne ovat vain tulleet huomaamatta elämäntilanteen muututtua radikaalisti enkä ole alkanut kiinnittämään asiaan kriittisesti huomiota kuin vasta viimeisen puolen vuoden aikana. Koen olevani lihava, läski, oksettava hyllyvä pallo.

Ja silti itsetuntoni on suhteellisen korkealla. En pelkää herättää huomiota erikoisuudellani tai käyttää juuri niitä vaatteita kuin itse haluan. Mutta onko se kaikki sitä että yritän saada ihmisten huomion pois itse vartalostani? Mielenkiintoinen kysymys sinällään johon en kuitenkaan valitettavasti osaa antaa yhtä oikeaa vastausta.

Intiimissä kontaktissa oleminen on nykyään hyvin ristiriitaista minulle - toisaalta tunnen itseni kauniiksi ja halutuksi, ja toisaalta taas häpeän ulkomuotoani. Siinä missä 20 kiloa sitten tahdoin tarkoituksella esitellä itseäni, niin nyt pyrin piilottelemaan itseäni. Vihaan jos mies yrittää koskettaa sellaisia paikkoja joista en itse pidä itsessäni. Ylipäätään olen alkanut karttamaan kosketusta siinä pelossa että mies koskettaakin yhtäkkiä vaikka vatsaani joka on nykyään isompi kuin ennen. Ennen taas nautin kosketuksesta kaikkialle hyvin suuresti ja rakastin tarjota itseäni täysin vapaasti, ilman mitään estoja. Nykyään ei tulisi mieleenkään...
   Se vituttaa, ihan totta se vituttaa. Ei se pohjimmainen halu tarjota perseensä toisen eteen ole mihinkään kadonnut. Nyt on vain sellainen ärsyttävä ääni pään sisällä muistuttamassa niistä hyllyvistä läskeistä ja levenneestä perästä. Eikä se ole jees että seksistä saatava nautinto menee ohi vain tuollaisten asioiden takia.

Tilanteeseen ratkaisu? No aloitin laihduttamisen ja tunsin heti oloni itsevarmemmaksi. Ei sen takia että olisin heti laihtunut hirmuisia määriä, vaan sen takia että koin tehneeni jotain vartaloni ja tavoitteideni eteen. Ja muutaman hyvän viikon jälkeen ryyppy jäi päälle ja sen jälkeen en ole enää laihduttanut. Sen sijaan tuntuu että olen lihonut ja yleisessä olotilassa huomaa selvän eron. Ei huvita tehdä mitään, syön vain ja olen kotona. Voisi kuvitella että samaan syssyyn seksihalut katoaisivat, mutta ei, mitä minulle tapahtuu? Perkele ne vain lisääntyvät ja kai osittain siitä syystä oma käsi alkaa erehdyttävästi muistuttamaan seurustelukumppania ja minusta on tullut virallisesti nolo, läski runkkari. Miksi tuo kuulostaa jotenkin sosiaalisesti hyväksytymmältä miesten kohdalla?
   No, ei vielä tungeta päätä syvemmälle perseeseen vaan vetäistään se pois sieltä. Joko jään surkuttelemaan itseäni ja hyväksyn paskan itsetuntoni - tai teen asialle jotain. Ja kyllä, aion tehdä asialle jotain.